Otava

Näin kirjoitti 17-vuotias Eino Leino
esikoisrunokokoelmassaan
Maaliskuun lauluja vuonna 1896.

Mä metsän polkua kuljen

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll' lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all` lehvien vehreäin.

Mä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.

vieno < hento, heikko

lehvien < puun tai pensaan oksat,
joissa tuoreita lehtiä

vehreäin < rehevä, hyvin vihreä

miekkonen < leikkisästi miehestä,
yleensä nuoresta miehestä

kerttu < varpuslintu, pieni ja
vaatimattoman värinen mutta
kaunisääninen, vertauskuvallisesti
runoilija

tuoksuva tuomipuu < voisi olla
muusan vertauskuva, muusa
tarkoittaa runoilijan innoittajaa