Otava

Jumalien keinu
Kokoelmasta Kangastuksia, 1902

Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan -
siksi kuin järjen valon häneltä ne vievät.

Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,
hän tänään pilvien ääriä kulkee,
ja huomenna makaa
maassa niin syvällä
kuin koski, mi vuorten
kuilussa kuohuu.

Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole.
Syyn, syyttömyyden
hän huiput nähköön -
sitten tulkohon tumma yö.

La tangage des dieux

Celui que les dieux prennent à leur tangage
ils ne le tiennent guère au calme
ils le jettent
entre ciel et la terre
jusqu'à souffler la lumière de sa raison.

Et le hérault des forces du monde
il marche ce jour d'hui par la marge du ciel
et demain sera couché
dans la terre aussi profond
que le rapide qui bouillonne
au gouffre des montagnes.

Or qui tangue au tangage des dieux
son temps de vie ne dure guère.
Qu'il voie la faute, l'innocence
à leurs sommets:
lors s'en vienne la nuit cruelle.

Traduit par Gabriel Rebourcet