Otava

Kuva: Irmeli Jung

Alkoi tiukka harjoittelu, jonka tuloksena vintille kertyi lukemattomia siniruutuisia vihkoja täynnä tarinoita inkkareista, agenteista, salaisista käytävistä tai arvoituksellisista linnoista. Kaikki nämä vihkoset päätyivät kuitenkin aina - vuoden taikka kahden viiveellä - kotisaunan pesään.

Itsekritiikki oli armotonta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli lähdettävä opintielle. Minä päädyin -puolittain vahingossa - Turkuun, kauppakorkeakouluun. Se ala ei erityisemmin kiehtonut tulevaa kirjailijaa. Valitsinkin pääaineyhdistelmäkseni markkinoinnin ja talousmaantieteen. Kyseessä oli opintokombinaatio, joka tunnettiin siihen aikaan koulussamme nimellä leikki & laulu.

Opiskeluaika katkaisi kirjoittamisharrastukseni, mutta sitä enemmän sain kyllä rakennusaineita tulevaa kirjailijanuraani varten. Opiskelijaelämää
tuli elettyä täysillä. Se hallitsi viiden vuoden periodia; kaikkine todella hauskoine ja myöskin vähemmän mukavine lieveilmiöineen. Varsinaiseen opiskeluuni käytin kyseisinä vuosina varmaan murto-osan kapasiteetistani. Maisterinpahvit silläkin rypistyksellä irtosivat. Ja samalla oli - kuin boonuksena -vaatekertaan tarttunut jo melko tavalla autenttista
aineistoa tulevaa kirjoittamistani varten.

Sitten valmistuttuani kävin läpi armeijan. Armeijan meiningissä oli kieltämättä jotakin meikäläistä kiehtovaa. Olinkin jo päätymässä YK-hommiin Libanoniin, kun sattuman kautta sain tietää Porissa vapautuvasta pankkimiehen paikasta. Näin kirjallisen aineiston hakureissu kriisialueille jäi sitten tekemättä. Mutta sen sijaan toteutin toisen unelmani. Minä aloin ensimmäisenä pankkivuotenani kirjoittaa vähitellen iltapuhteinani ensimmäistä kirjaani. Teos nimeltä "Enkelipölyä" tuli ulos vuonna 1985.
Ja se, mitä olin kymmenvuotiaana vakaasti päättänyt, oli nyt siis
vihdoinkin toteutunut.

Ehdin työskennellä pankissa kymmenen pitkää vuotta, ja koko ajan kirjoitin ohessa kirjoja. Vaatimattoman alun jälkeen kirjojeni lukijamäärä alkoi hiljalleen kasvaa. Varsinkin luomani yksityisetsivähahmo - Jussi Vares - alkoi saada koko ajan enemmän kiinnostuneita ja uskollisia lukijoita. Laman ollessa pahimmillaan vuonna 1993 päätinkin sitten rohkaista mieleni
ja jättää kovasti raskaan pankkityön kokonaan taakseni. Otin lopputilin
ja siirryin vapaaksi kirjailijaksi. Ja voin vannoa, etten tule koskaan unohtamaan sitä heleää huhtikuista päivää, jolloin kävelin viimeisen kerran pankkikonttorista ulos ja suoraan Turun kauppatorille. Taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta se vapauden ja riippumattomuuden tunne
oli kyllä ikimuistoisen huikaiseva. Ja tuosta hetkestä eteenpäin olen työskennellyt pelkästään kirjailijan ammatissa. Jännitysromaanien lisäksi toimenkuvaani kuuluvat lehtikolumnit ja novellit ja kaikkinainen muukin kirjoitustyö. Se on välillä yksinäistä, raskasta ja puuduttavaakin puurtamista. Mutta kun kaiken lopulta summaa yhteen, niin ne palkitsevat hetket vievät kyllä aina kuitenkin lopulta voiton. Huonompinakin päivinä tolkuttelen itselleni, että äijä hei, älä valita, muista aina, että olet kuitenkin juuri nyt unelma-ammatissasi! Eikä sinusta varmaan kuitenkaan olisi koskaan tullut mitään oikeata preeriacowboyta.