Otava

Juban työskentelytavoista

Juba Tuomolan työpäivät ovat pitkiä ja rönsyileviä, ja niihin mahtuu monenlaista: muun muassa oma taidenäyttely, Portugaliin tilatut viinipulloetiketit sekä kirjailijoista koostuva Nyrock Dolls -bändi
pitävät miehen kiireisenä.

Erityistä kiirettä Juballe on viime aikoina kuitenkin tuottanut
pieni takkutukkainen tyttö.

- Minerva on ensimmäinen pitkä, yhtenäinen tarinani. Sen tekeminen on ollut kuin umpihankeen sukeltamista, mutta nyt ollaan jo voiton puolella.

Uudenlaiseen lajityyppiin tutustuminen on tarjonnut kaivattua vaihtelua, ja vaikka värillisen, pitkän tarinan synty on vaatinut pitkää kypsyttelyä, Juba vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä.

- Tämä on ihan uusi juttu minulle, ja vaikka sen kehittely on ollut hauskaa, se tuo tietysti myös suorituspaineita. Minerva on minun graduni, Juba virnistää.

Juban asunnossa työpöytä pursuilee paperiarkkeja, siveltimiä, erilaisia teriä ja mustepulloja. Työ etenee usein samassa järjestyksessä.

- Ensin piirrän yleensä raamit ja tekstaan. Sen jälkeen piirrän
ensimmäisen luonnoksen ja lopulta päälle tussilla, Juba selittää.

Sivellintä Juba kertoo käyttävänsä isoissa pinnoissa sekä Minervan hiuksissa, mutta muuten käytössä on neljä eri paksuista mustekynää:
pari piirtämiseen, yksi tekstaamiseen ja leveä tasaterä strippien raameja varten. Luonnosteluvaiheessa kätevimmäksi on vuosien mittaan osoittautunut turkoosi puukynä, jonka jälki ei näy, kun arkit
skannataan tietokoneelle. Tekniikka sanelee myös paperin koon.

- Käytän ranskalaista cancon-paperia joka leikataan liikkeessä sopiviksi, vähän A4:ää suuremmiksi  arkeiksi, jotka mahtuvat vielä skanneriin. Näin sitä ollaan tekniikan armoilla, Jubaa naurattaa.

Juban käyttämä vesiohenteinen, nokipohjainen väri on löytö vuosien takaa. Samaa mustetta ovat käyttäneet taiteilijat aina 1600-luvulta asti.

- Indian ink on orgaanista ainetta, jota voi kätevästi lantrata ihan vedellä. Alkuun hankin aina pieniä pulloja, mutta kun jossain vaiheessa tajusin vilkaista myös aineen litrahintaa, vaihdoin näihin isompiin, Juba sanoo
ja osoittaa naureskellen pulloa, joka sisältää mustetta – ei suinkaan
litran vaan 990 ml.

Pöydällä lojuu vanha hiustenkuivaaja, jolla arkit kuivataan tussin ja siveltimen jäljiltä. Piirtämisen ja tekstaamisen lisäksi myös pitkän tarinan värittäminen on aikaa vievä työvaihe, ja Juballa onkin apunaan värittäjä, joka tekee taiteilijan mukaan pohjatyön. Sen jälkeen Juba käy kuitenkin vielä itse jokaisen kuvan läpi ja muuttaa haluamansa kohdat.

Sopivat työvälineet ja -tavat ovat löytyneet kokeilemalla. Alkuaikoina
Juba piirsi lyijykynällä ja väritti työt liiduilla.

- Tein silloin kaikki klassiset virheet, piirsin ruutupaperille, en jättänyt marginaaleja, ja piirsin myös paperin molemmille puolille, Juba hymyilee.

Pienessä työhuoneessa soi usein musiikki, AC/DC, ZZ Top ja joskus myös Nylon Beat. Piirtäminen on usein yksinäistä ahertamista, ja Juba kertookin kuuntelevansa mielellään puheohjelmia.

- Ylen ykkösen ohjelmat ovat hyviä, ja viime aikoina olen kuunnellut paljon myös äänikirjoja. Esimerkiksi Reijo Mäen dekkarissa on 13 CD-levyä, siinä on jo seuraa pitkäksi aikaa.

Juba työskentelee pitkin päivää lyhyemmissä jaksoissa. Tekeillä on samanaikaisesti monta työtä, ja kun yksi kyllästyttää, Juba siirtyy toisen pariin. Piirtäessä saattaa mennä joskus myöhään yöhön, mutta toisaalta työn vapaus on yksi sen parhaita puolia.

- Jos aikataulut ahdistavat, silloin - paradoksaalista kyllä - lopetan ihan kaiken. Istun vain ja odotan, että kiireinen olo menee ohi. Kiire on väärä suunta, sen olen oppinut Bukowskilta, Juba naurahtaa.

Inspiraation odotteluun Juba ei käytä aikaa. Joskus tulee hyviä päiviä, jolloin työskentely on luovaa virtaa, mutta usein ajatus lähtee liikkeelle, kun tarttuu kynään ja paperiin.

- Piirtäminen on piirtämistä, ja kirjoittaminen kirjoittamista,
ei sen ihmeempää.